Pari vuotta sitten jäimme Elben suhteen vähän vaiheeseen, kun tulvat olivat tehneet tuhojaan. Silloin piti pyöräillä Tsekissä ja Saksassa Vltavan ja Elben rantoja. Tsekissä vesi oli vienyt mukanaan pyörätiet ja leirialueet, ja eteläisessä Saksissakin Dresdenin seuduilla kokonaisia kaupunkeja oli tulvan jäljiltä autioina ja remontin alla.
Entiset muulipolut pyöräteinä
Euroopassa käytettiin jokia ja kanavia tavaraliikenteessä jo paljon ennen höyrykoneen keksimistä. Silloin hevoset ja muulit hinasivat proomuja. Vanhat hinauspolut on nyt hyödynnetty tuhansiksi kilometreiksi pyörätietä.
Reittikirjat ja GoogleMaps, muuta ei tarvittu, kun palastelimme tulevan kesän vajaat viisi viikkoa sopiviksi pyöräilyetapeiksi Elben ja Tonavan rannoilla.
Jokien ja kanavien varsia on kiva pyäräillä, koska reitti on enimmäkseen tasamaata. Usein saa myös polkea kokonaan poissa autoliikenteen reiteiltä, ja vesistöt kylineen ja jokilaivoineen tarjoavat vaihtelevia maisemia. Varsinkin Saksassa on päiväretkeily polkupyörillä todella suosittua, ja pyöräpolkujen varsilla on paljon varta vasten pyöräilijöille suunnattuja palveluja (joihin ei autolla edes aina pääse).
Viime kesän Englantikokemuksen jälkeen - joka kyllä oli hieno, mutta sisälsi paljon ruuhkaisia maanteitä ja autoliikennettä - suuntaamme siis taas Saksaan. Elben rantoja on tarkoitus polkea viiden campingpysähdyksen ja yhdentoista yön taktiikalla Hampurista Dresdenin yläpuolelle, lähelle Tsekin rajaa.
Tsekin läpi Tonavalle
Wienistä alkaa Tonavan valtaus, ja vaikka ihan latvoille asti ei yritetäkään (itse asiassa Tonavan alkulähdettä ei edes kukaan tunne), Schwarzwaldiin asti kuitenkin. Ingolstadtiin päästessä on lomaa todennäköisesti enää sen verran jäljellä, että on aika suunnata auto kohti pohjoista.
Viimeiset päivät kulutetaankin sitten autobahnilla, ja toivotaan, että ei olisi pahoja ruuhkia edessä. Ehtii ajoissa töihin.
Sunnuntaina 14.6. laivaan!
